Lähipiirini tietää minut varsin laiskaksi ja työtä vieroksuvaksi yksilöksi. Jo yläasteen aikaisessa kesätyössä jäätelökioskissa tunsin itseni hyvin rasittuneeksi ja raskautetuksi. Opiskelujen ohella tehdyissä siisteissä sisäduuneissakin on aina niin kiireistä ja stressaavaa. Jo vuosia olen harkinnut opettajan uraa ihan vain kesälomien vuoksi.
Ilmeisesti laiska olemukseni on kuitenkin alkanut alistua vääjämättömän edessä, töitä on tehtävä jos aikoo asua Kruununhaassa ja ostella sellaisia vaatteita joista ärsyttävä Ebba von Sydow kertoo blogissaan. Isoveljeni huomauttaisi tähän kohtaan todennäköisesti jotakin myös opintolainojen takaisinmaksusta. Joka tapauksessa, olen täysin tapojeni vastaisesti viime aikoina huomannut työnteosta koituvan erinäisiä myönteisiä asioita psyykelleni!
Viime perjantaina ensimmäisen työviikon jälkeen ei mikään olisi voinut olla parempaa kuin hakea pizzaa ja DVD, maata lökiksissä lattialla ja tuntea niiiin ansainneensa sen. Torkkua melkein ja raahautua onnellisena sänkyyn tietäen, että kukaan ei herätä aamulla. Ja sitten herätä seuraavana aamuna, kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Juoda kahvia aamutakissa ja lukea Hesaria. Hah, vapaapäivä. Tai kun tänään ylitöiden jälkeen kävelin keskustaan, päätin ansaitsevani Engelin jumalaisen vuohenjuustosalaatin (okei, lämpimät ruuat menivät yli budjetin), jota söin hiljaisessa nurkkauksessa kynttilän valossa lehtiä lukien. Ihanaa, ei tarvitse puhua kenellekään! Ja tarjoilijapoika oli ehkä maailman ystävällisin. Helsingissä. Tammikuussa. Käsittämätöntä!
Kun tuota listaa katsoo, ei se itse asiassa näytä kovin kummoiselta. Mutta siinä se juju piileekiin. Ilman aamuista kellonsoittoa, paria ylityötuntia ja perjantain odotusta ei olo olisi noista jutuista varmaankaan niin tajuntaa räjäyttävä.
Tästä on nyt otettava kaikki irti, todennäköisesti ensi viikolla olen jo unohtanut moisen hapatuksen. Tiikeri, raidat ja niin edespäin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment