Uusi elämä

Kummallista taplata tavallista arkea ja yht äkkiä kaupassakäynnin ja yleisen kökkimisen välillä huomata että onkin alkanut uusi elämänvaihe. Poika ja minä ollaan kummatkin ihan huomaamatta menty oikeisiin aikuisten töihin. Tai poika ehkä vähän enemmän aikuisten töihin, minä vähemmän. Töihin kaikki tyynni ja kuitenkin. Enää me ei ollakaan opiskelijoita vaan työssäkäyviä ihmisiä. K-u-m-m-a-l-l-i-s-t-a.

Hämmentävää on, että odotin lähinnä kauhulla opiskeluajan päättymistä. Hyvästi vapaus, tervetuloa stressi, kellokortti ja kahden viikon kesäloma.

Sen sijaan onkin huippua kun voi ostaa kaupasta sekä juustoa että kinkkua samaan aikaan. Ja polkupyörän! Iltaisin on vapaa-aikaa kun ei ole koko ajan sellainen fiilis että pitäisi lukea tenttiin. Voi suunnitella säästävänsä ja häipyvänsä sinne kuuluisaan Siperiaan. Siis suunnitella, säästäminen onkin sitten oma lukunsa.

Opiskelijaelämän vierotusoireisiin auttaa pieni palkka, Unicafé ja silloin tällöin kärsittävä krapula morkkiksineen.

Että ei se niin kamalaa sitten ollutkaan. Pitäisikö kokeilla jotain muutakin mitä on kammonnut? Kansantansseja ja asuntolainaa?

viikonloppu*viikonloppu*viikonloppu*viikonloppu

Ehdottaisin kolmea hurraa-huutoa perjantaille! No niin, tehty!

Vielä kerran!

En missään tapauksessa yritä väittää etten viihtyisi töissä, pois se minusta!

(ihan vähän)

Kummallisia ilmiöitä. Henkilökohtainen meilini on jatkuvasti täynnä kaikenlaista kissanristiäispostia, argh, ei jaksaisi avata. Hämmentävintä on kuitenkin huomata, että se kissanristiäisposti tulee minulta itseltäni minulle, koska satuin aiemmassa elämässäni liittymään kaikille työpaikkani sähköpostilistoille, joita nyt siis itse hoitelen. Ovatkohan muut ihmiset yhtä ärsyyntyneitä sähköposteistani kuin minä itse?

Oli miten oli, silti on perjantai! Jej!

Matti ja kolikko

Eilisessä Hesarin pääkirjoituksessa otsikolla Porvarihallituksen nopea synty Matti Vanhasen taidonnäyte suitsutettiin Vanhasta suurena valtiomiehenä josta on kehittynyt muutamassa vuodessa ilmeisen taitava pääministeritason poliitikko. Tämä tosin oli ennen kuin kukaan tiesi Väyrysestä ja ulkomaankauppaministerin salkusta mitään. Mutta oli miten oli ja Väyrysestä (huokaus ja hävetys) huolimatta pitää Hesarin kirjoitus varmasti paljolti paikkaansa.

Itse luettuani kirjoitusta mietiskelin että minkähän hinnan Matti on taidonnäytteestään maksanut? Neljä vuotta sitten pääministerinä aloitti tavallisen harmaa perheenisä Nurmijärveltä, jolla oli lentoemäntä-vaimo ja kaksi lasta. Nyt pääministerinä on eronnut mies, jonka treffimenusta on saatu lukea Suomen ensimmäisestä kunnon kiss and tell -kirjasta, jonka tekstiviestit ja seksielämä on reposteltu lööpeissä ja joka nyt hengailee hehkeän Merikukan kanssa jolla tuntuu olevan fiksaatio vanhempiin vaikutusvaltaisiin miehiin. Ainoa asia mikä ei ole tainnut muuttua on se, että Matti on edelleen perheenisä.

Yksikään äiti jonka ammattina olisi pääministeri ei koskaan selviäisi edellisenkaltaisesta menosta median ja kansan kynsistä elävänä. Eikä varmaan pitäisikään, mutta eipä pitäisi Matinkaan. Mutta joo, Matilla menee lujaa. Sen sijaan on kamala kohtalo olla kolmetoista ja lukea lööpistä millainen on isäsi libido. Ihan kuin vanhempien avioerossa ei olisi kellä tahansa teinillä jo tarpeeksi kestämistä. Menestyksen hintaa ei maksa vielä Matti vaan Matin lapset. Arvaus. Mutta voisi kuvitella että takaisinmaksun aika tulee kyllä. Toinen arvaus.

****
Mutta pitääkö menestyksestä ja vaikutusvallasta aina maksaa hinta? Ja onko se hinta tasapainoinen yksityiselämä? Olisiko Matista koskaan kirjoitettu Hesarissa noin jos Matti olisi pysynyt harmaana perheenisänä ja aviomiehenä Nurmijärvellä?

Luen juuri kirjaa Paratiisi on nurkan takana jossa sivutaan taiteilijaelämää. Tarinan kaikkitietävä kertoja sanoo eräälle suurelle taiteilijalle: Rakkaus ei kuulunut elämääsi, se oli ylitsepääsemätön este taitelliselle tehtävällesi, sillä se teki miehistä porvarillisia. Onnellinen ja tasapainoinen elämä tekee mukavuudenhaluiseksi, kunnianhimo vaatii uhrauksia jotka eivät mukavaan elämään sovi? Voiko suuria melodioita, sanoja, tekoja tai teoksia syntyä jos elää tyytyväistä ja onnellisen tasapainoista elämää?

Nämäkö on sen kolikon kaksi puolta? Riippuu varmaan keneltä kysyy.

Hyvän elämän ABC

...ei selkeästi ole hallussani.

Loistavan ja rentouttavan pääsiäisen jälkeen olen ollut kaksi päivää töissä ja yhtä pitkääperjantaita on ollut. Räyh. Hyvään elämään kuuluu, että jaksaa kirjoittaa blogia kerran viikossa. Ei ole paljoa vaadittu, eh?

Mutta turha syyttää muita (vai pitäisikö kuitenkin?). Sen enempää syihin ja itseeni menemättä, todettakoon kuitenkin jotain ihmisluonnosta. Nimittäin miksi ihmeessä kahden ympäripyöreän päivän jälkeen en tee sellaisia asioita joista saattaisin vahingossa vähän rentoutua? Tänään rahjustettuani työn merkeissä kellon ympäri pitkin Suomea olisi parasta ollut kävellä kotiin, haukata raitista ilmaa, tehdä muutama joogaliike (no, ainakin toinen niistä jonka osaan), käydä lämpimässä suihkussa, syödä salaattia ja ruisleipää, juoda kuppi minttuteetä, mennä ajoissa nukkumaan ja herätä energisenä uuteen aamuun jonka alottaisin tehden riuskasti pois tekemättömiä töitä ja sitten minusta tulisi se ihminen joka lopettaa alkavan stressin tekemällä pois ne tekemättömät työt.

Mutta ei se mennyt ihan niin. Saavuttuani silmät killissä junalla Helsinkiin, suuntasin suoraan lähimpään Mäkkiin. muistelin kaksi sekuntia jonossa sitä ruisleipä ja tee-vaihtoehtoa ja huusin kovaan ääneen "Yksi McFeast-ateria, saaks teiltä minkä kokoisia nugget-rasioita?" "Ai ei saa neljää?" "No joo, kuus sitten." Mässis mässis, ratikalla kotiin, punkkupullo auki, kohta menen tupakalle, enkä aio katsoakaan toimistoon päin ennen iltapäivää, jokuhan saattaa käydä vaikkapa tekemässä tekemättömät työt mun pöydältä jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Joogan korvasin muuten nostamalla jalkaa tavallista korkeammalle kiskoessani sukkiksia pois.

Hyvää pääsiäistä

Kun ei ehdi kirjoittaa tai ainakaan ajatella mitä kirjoittaisi, on siirryttävä hetkeksi kuvalliseen viestintään.

Pääsiäinen on päivän sana!