Uusi elämä

Kummallista taplata tavallista arkea ja yht äkkiä kaupassakäynnin ja yleisen kökkimisen välillä huomata että onkin alkanut uusi elämänvaihe. Poika ja minä ollaan kummatkin ihan huomaamatta menty oikeisiin aikuisten töihin. Tai poika ehkä vähän enemmän aikuisten töihin, minä vähemmän. Töihin kaikki tyynni ja kuitenkin. Enää me ei ollakaan opiskelijoita vaan työssäkäyviä ihmisiä. K-u-m-m-a-l-l-i-s-t-a.

Hämmentävää on, että odotin lähinnä kauhulla opiskeluajan päättymistä. Hyvästi vapaus, tervetuloa stressi, kellokortti ja kahden viikon kesäloma.

Sen sijaan onkin huippua kun voi ostaa kaupasta sekä juustoa että kinkkua samaan aikaan. Ja polkupyörän! Iltaisin on vapaa-aikaa kun ei ole koko ajan sellainen fiilis että pitäisi lukea tenttiin. Voi suunnitella säästävänsä ja häipyvänsä sinne kuuluisaan Siperiaan. Siis suunnitella, säästäminen onkin sitten oma lukunsa.

Opiskelijaelämän vierotusoireisiin auttaa pieni palkka, Unicafé ja silloin tällöin kärsittävä krapula morkkiksineen.

Että ei se niin kamalaa sitten ollutkaan. Pitäisikö kokeilla jotain muutakin mitä on kammonnut? Kansantansseja ja asuntolainaa?