Alla mina glada vapper

Meniköhän oikein?

Vappu on ehdottomasti suosikkijuhlani. Uutena vuotena on kylmä ja seuraavana päivänä aina keskitalven krapula-ahdistus. Juhannus puolestaan on aina ollut kohdallani jotenkin hankala. Murrosikäisenä minut pakotettiin vanhempien mukana mökille jossa murjotin sitten juhannus toisensa jälkeen. Myöhemmin olin usein ulkomailla siihen aikaan, joten juhannukset ovat menneet vähän milloin missäkin aika epäjuhannusmaisesti.

Mutta vappu, oi vappu! Suurin syy siihen miksi vappu on kertakaikkisen loistojuhla on se, että juuri sillä hetkellä alkaa kevään loppukiri kesään. Toinen syy on, että vappu on se juhla jota ei opiskelijana ole juuri tarvinnut suunnitella. Valtsikan pihalla boolia klo. kolme, tolkuttomasti tuttuja ja puolituttuja, siidereiden poksauttelua, erään leipomat jokavuotiset munkit, sitten joukkosiirtyminen Mantalle, aurinko paistaa ja massasuggestoidutaan laittamaan lakki päähän, juomaan skumppaa ja tulemaan poreilevaan hiprakkaan jonka saa vain kuplivalla aikaiseksi. Mantalta poistumisesta alkaa usein hienoinen alamäki noin seuraavaksi kymmeneksi tunniksi, johon liittyy usein aavistuksen verran pakkodokauksen fiilis tai bileet jotka eivät ole ihan niin hyvt kuin piti olla (Eilinen Don Johnson Big Bandin keikka tosin oli mainio!). Kannattaakin mennä suht ajoissa nukkumaan, koska aamulla alkaa vapun uusi nousu! Aurinko paistaa tietysti, uusi skumppapullo väskyssä ja tukka laitettuna mennään Ullanlinnanmäelle, jossa taas on huimasti tuttuja, hyvä hengausmeininki, syödään piknikiä ja venytään ulkona koko päivä.

Vappupäivästä on oikeastaan hauskimmat vappumuistot. Tai no, muistot. Mieleen on jäänyt eräs vappupäivä noin lukioikäisenä kun äitini halusi perheestämme vähän paremman ja päätti aloittaa vappulounastradition Palacessa suomenruotsalaisten tapaan. Itse olin kuitenkin juuri päättänyt löysätä kyseisenä vappuna äidin liekaa ja ilmestyin aamulla kotiin kaula punaiseksi syötynä ja erittäin ylpeänä siitä. Huonotuulinen äiti ja huumoria kaulasta repivät isosisarukset pakattiin isän autoon ja ajettiin Helsinkiin. Parkkipaikkaa ei tietenkään löytynyt kilometrin säteellä ja lopulta tulimme ravintolaan pahasti myöhässä. Ruoka oli hävyttömän kallista ja suuri pettymys; vetistä riisiä nakeilla kutsuttiin paellaksi. Pöytämme vieressä hääräävä kokki näytti jotenkin tutulta. "Onkse...?" "No ihan saman näköinen..." "Joo-o, kyllä se on se joka laittoi meidän serkun paksuksi ja sitten dumppasi sen. "Meidän vappulounasperinne kuopattiin ennen kuin se sen enempää alkoikaan.

Yhden hauskimmista vapuista vietin Sveitsissä. Aamulla lähdin sveitsiläisten M:n ja P:n kanssa kohti Juraa, joka on tunnettu vuoristoinen ulkoilualue pienine kylineen Pikku-Heidin hengessä. Aurinko paistoi, lämmintä oli parikymmentä astetta, käveltiin pitkin rinteitä ja niittyjä viidentoista kilometrin matka. Pysähdyttiin pieniin kyliin ostamaan tuoretta juustoa meijeristä ja syötiin piknikkiä. Fiilistä latisti hivenen keskellä-ei-mitään sijaitsevalla juna-asemalla koettu visa-kortin menetys matkalippuautomaattiin kotimatkalla. Lainarahalla kotiin, suihkuun ja porukalla paikalliseen ylioppilasteatteriin, joka esitti Woody Allenin mainion God -näytelmän. Ranskaksi. Ja ensimmäisen kerran huomasin, että kyllähän mä tätä kieltä tajuan. Teatterista jatkettiin vielä suomalaisen H:n vappubileisiin. Ruotsalaiset lauloivat hilpeitä helan går-lauluja ja suomalaiset "katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista...". Vappupäivänä maattiin bikineissä Geneve-järven rannalla, grillattiin ja soitettiin Kaivopuistoon.

Tukka on pesty, aurinko paistaa, mansikkaskumppa odottaa jääkapissa että se viedään Kaivariin. Hyvää vappua!