Pieleen meni

Pojalla oli tänään synttärit. Ja minä halusin olla hyvä tyttöystävä ja ostaa mainion lahjan joka olisi sellainen jota poika on halunnut muttei ole tajunnut ostaa. Viime viikonlopun Helsinki-törsäilyn jälkeen myös budjetti täytyi miettiä hieman tarkemmin.

Päivää ennen synttäriä suuntasin kaupungille ja sain kuningasidean; poika oli aivan intona uudesta pyörästään, joten siihen tietysti jotakin. Ensimmäiseksi tuli mieleen pumppu, sillä talouteemme ei sellaista kuulunut. Intoiltuani hetken mieleeni pälkähti, että pumppu yksin on aika laiha lahja. Siispä matkamittari! Poika pohtii aina pyöräilyn jälkeen mitä tuli poljettua. No, nyt ei enää tarvitsisi arvailla! Suuntasin pyöräkauppaan ja löysin valikoiman mittareita. Päädyin edullisemmasta päästä olevaan, myyjän mukaan kuitenkin ihan kelpo kapistukseen josta löytyi kaikki perusominaisuudet. Korista mukaan hienon hieno pumppu, jossa oli kaksi erilaista päätä. Mitä sillä toisella päällä pumpattiin, ei aavistustakaan. Toisesta tulisi kuitenkin ilmaa renkaisiin kaiken järjen mukaan. Ja pieneksi vitsiksi mukaan vielä pyörään kiinnitettävä äänitorvi. Hopean värinen jossa musta kumipallo päässä jota turistamalla sai aikaan komean "trööt pois risut ja määnynkävyt" -äänen. Olin maailman paras tyttöystävä!

Saavuttuani kotiin poika oli ollut pyöräilemässä ja innosta puhkuen arvaili taas kilometrejä. Ja kertoi hakeneensa pumpun tullessaan töistä. Tietysti juuri sen saman minkä olin sullonut pakettiin. Höh. Noh, onneksi paketissa oli muutakin.

Synttäripäivä koetti ja annoin lahjat joista sankari ilahtui kovin, pumpun sain minä. Myöhemmin ohjelmassa oli synttäri-illallinen Farougessa pojan siskon ja siskon miehen kanssa. Ravintolassa odotti seurueen lisäksi myös paketti. Josta tietenkin paljastui, yllätys yllätys, matkamittari. Tietenkin saman valmistajan kuin ostamani, mutta se super-pro-himalaja-syvämerenesukellus-ja-sen-sellainen-malli. Snif.

Hieno oli ajatus ja lopulta poika sai minulta siis äänitorven.