Kuten blogista näkyy, on tällä viikolla ollut vaahtoamisrintamalla hiljaista. En oikeastaan tiedä mistä se johtuu.
Tiistaina ystäväni kertoivat lukeneensa juttujani (kiitos ja kumarrus) ja heti välähti, syylliset! "Hmm, nyt kun te luette sitä mulle tulee kauheita paineita enkä saa enää kirjoitettua mitään" väitin pokkana. K katsoi mua aika kieroon "Sä pidät blogia jota ei saa lukea?" Ymmh.
Lähempänä totuutta lienee jonkinlainen henkinen ummetus ja ajatusten yleinen harhailu. Tilaisuutta syyttää toisia omasta laiskuudestaan ja muista epäonnistumisistaan ei tietenkään kannata hukata. Onnistumisprosentti näissä hommissa on omalla kohdallani tosin valitettavan alhainen. Liian fiksuja, pirut.
Torstaina olin jo epätoivoinen. Koko viikko melkein kulunut, eikä tekstin tekstiä tai ajatuksen ajatusta. Epätoivoissani ostin Iltalehden Ilona-liitteen eilisten viilien lomassa. Iltalehti on nimittäin ehkä Suomen ärsyttävin lehti mitä tulee piilosovinismiin ja yleiseen paskanjauhantaan. Saman puljun naisille suunnattu lehti olisi siis takuutavaraa provoisoidakseen minusta häijyjä telaketjufemakko-kommentteja.
Mutta pieleen meni sekin. Vilkuiltuani läpyskää en löytänyt yhtäkään otsikkoa josta vetäisin herneet nenään. "Jennifer Anistonin alamäki alkoi erosta" näytti edes vähän potentiaaliselta. Että on se perkele kun naisen alamäki alkaa aina lehtien mukaan siitä kun mies häipyy. Lueskeltuani juttua olin kyllä periaatteellisesti edelleen samaa mieltä ensireaktioni kanssa, mutta jotenkin turhan laimeasti saadakseni kunnon vaahtoamista aikaan. Sitä paitsi eikö nyt jokaista noin ylipäänsä syö jos kumppani, oli se nyt Brad tai Pertti häipyy toisen paksuhuulisemman matkaan? Huoh. No niin, jos ei juttua tule, niin ei tule.
Mielessä pyörii kai nyt muuta, kuten onko ensi viikolla työpaikkaa vai ei.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment