Edellisessä tekstissäni olen julistanut heinäkuun uudeksi tammikuuksi. No, nyt on sitten tammikuu ja ilma on ihan yhtä hyvä kuin puoli vuotta sitten. Tammikuu on uusi heinäkuu.
Satunnainen vaahtoaja on ollut puoli vuotta hiljaa. Syynä ovat lähinnä olleet työkiireet, on kertakaikkiaan hävytöntä että työaikana ei enää ehdi vaahdota yhtään. Syksyn aikana on myös tapahtunut kaikenlaista suurta henk. koht. elämässä, ja päätin jossakin vaiheessa, että minusta tulee itse zen enkä koskaan enää kiroile tai vaahtoa.
Mutta eihän se sitten niin mennytkään. Joulu olikin vähän liian hyvä ollakseen totta. Villasukissa oloa, ei ylensyöntiä, pitkiä kävelyitä, joogaa ja ylemmyydentuntoisia päiväkirjamerkintöjä zenmäisestä luonteenlaadusta. Pullo skumppaa uuden vuoden aattona ja todellinen luonto paljastui. Tuloksena mennyt muisti, musta leuka ja kaverilla katkennut nilkka rymyämisen tuloksena. Surkeaa. Kertakaikkiaan.
Tästä ei oikein voi tehdä muita johtopäätöksiä kuin
a) Humalajuominen on julistettu pannaan ruoskinnan uhalla.
b) Kun kiukuttaa ei ehkä pitäisi aina joogata, vaan ehkäpä vaahdota täällä tai hakata nyrkkeilysäkkiä.
Sitten pitää vaan pitää sormet ristissä, että se zen suostuisi edes vähän hengaamaan sen vaahtoajan kanssa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment