30-

Vietin viikonloppuna synttäreitä. Taas yksi vuosi lisää. Eräs varsin sujuvasanainen ystäväni on joskus sanonut hyvin, että vanheneminen ei ole ollenkaan kamalaa. Päinvastoin, taas yksi vuosi lisää tätä elämää.

Mä olin synttäripäivänä täysin samaa mieltä ja oli hauskaa olla synttärityttö kun puhelin piippasi kivoja viestejä. Ainut hienoinen ahdistuksen hetki oli, kun tajusin, että se uusi ikä ihan oikeasti oli 27. K-a-k-s-i-k-y-m-m-e-n-t-ä-s-e-i-t-s-e-m-ä-n. Se on jo selkeästi 30- ennemmin kuin 20+. Mutta kiva silti kun tuli täyteen. Elämä on hyvää.

Perjantaina kaikista rakkaimmat ystävät olivat syömässä sekä eräs jota ei oltu nähty vuosiin. Ja oli ihan hirmu kivaa. Mitä siitä, että fondue jähmettyi pannuun tai että keittiössä kärysi hetken kuin pommin jälkeen. Olin myös ajatellut pitäväni hienon puheen joka saisi läsnäolijat kyynelehtimään ja kylmät väreet juoksemaan pitkin vieraiden selkäpiitä. Sen sijaan taisin fondue-taiston jälkeen vinkaista viinilasin takaa "syökää".

Olen viime aikoina miettinyt, että jotain on silti tapahtunut 20 plussan jälkeen. Jotain valintoja on jo tehnyt ja ne ovat kuitenkin lopulta olleet hyviä valintoja. Enää ei tarvitse koko ajan kyseenalaistaa tekemisiään, kun tietää jo jotain itsestään. Mikä on hyväksi ja mikä ei. Aina ei toki mene ihan putkeen kuten vaikkapa uuden vuoden entrystä voi lukea, mutta ainakin suunta on enemmän selvillä.

Hauskaa on myös se, että elämä tuntuu olevan tässä ja nyt eikä aina jossain muualla. On kivaa kun tuntee kuuluvansa sinne missä on, eikä tarvitse koko ajan miettiä minne seuraavaksi. On maailman parhaat ystävät, perhe ja kiva työ. On joku, jossakin ja osa jotain.

Se on hyvä.