Olen siinä mielessä poikkeava (ja jotkut ehkä käyttäisivät myös sanaa tylsä) että rakastan suuresti Sveitsiä. Ennen kuin vietin vuoden paikan päällä, ei Sveitsistä tullut mieleen juuri mitään. Korkeintaan Alpit ja reikäinen juusto. Ja pankit. Sveitsi oli vähän hajuton ja mauton. Niin ja ehdottomasti vähän harmahtava valinta Erasumus-kohteeksi, verrattuna ainakin mielikuviin vaihtarielämästä vaikkapa Barcelonassa tai Mexico Cityssä. Sveitsiläiseen mittakaavaan sopivaksi jännitysmomentiksi voidaan ehkä laskea se, että hysteeriset aatelisrouvat täältä pohjoismaista rahdattiin 1900-luvun alkupuolella juuri Sveitsiin toipumaan.
Mutta Sveitsi on mahtava maa. Missään hommat ei toimi niin hyvin kuin Sveitsissä. Kaikkialla on kaunista, juustoa riittää, kesäisin on helle ja talvisin juuri sopivan kirpeää.
Jatkaisin mielelläni yksityiskohtien erittelemistä, mutta huolimatta suuresta rakkaudestani Sveitsiä kohtaan, sveitsiläisiä ei voi olla myös pilkkaamatta. Kaikella rakkaudella toki!
Olen jo aiemmin muissa yhteyksissä pohtinut sveitsiläisen anarkismin (sellainen on kuulemma olemassa) syvintä olemusta ja tullut siihen tulokseen, että äärimmäisessä muodossaan se voisi tarkoittaa yli puolen yön aukiolevaa pikaruokalaa. Tavattuani viime viikolla Suomessa erään sveitsiläisen ystäväni, olen juuttunut myös analysoimaan sveitsiläistä rakkautta. Nimittäin sveitsinsaksalaiset eivät käytä kaikkien tuntemaa saksankielistä fraasia Ich liebe dich, vaan sen sijaan tunnustaessaan rakkautensa tokaisevat Ich habt dich gern. Vapaasti suomennettuna Haluaisin sinut kernaasti.
Mitä kiihkeyttä!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment