Ja uudestaan pöh. Siis sille, etten tunnu ehtivän vaahdota ollenkaan. Vaahtoan töissä ja vaahtoan kotona, milloin mistäkin, mutta en täällä. Ehkäpä vaahtoan liikaa ollakseni satunnainen vaahtoaja. Huokaus.
Viime ajoilta positiivista on se, että räpylä on taas kunnossa, tosin nyt reistaa kurkku. Seuraavaksi valittanen todennäköisesti suonikohjuja. Olen myös huomannut, että nilkkansa teloneille nauraminen on universaali ilmiö, eikä rajoitu vain ystäväpiiriini.
Hiipivä hulluus tuntuu vaanivan. Yritän palata vähän paremmin eväin pian.
skip to main |
skip to sidebar
Satunnaista vaahtoamista ilman rakentavia ehdotuksia
No comments:
Post a Comment