Rintsikat tulessa (ei kylläkään ne uudet Calvin Kleinit)

Olenpas ollutkin kovasti vaahtoamatta. Ei varmaankaan siksi ettei vaahdottavaa olisi, vaan siksi, että vaahtoaja on ollut kovin juoksujalalla viimeisen kuukauden. Myös uusi työpaikka on haitannut kovastikin sosiaalista elämää messengerissä, Facebookissa roikkumista ja blogin kirjoittamista. Hävytöntä kertakaikkiaan.

Olen tämän vuoden aikana nähnyt hämmentävän paljon lastenelokuvia, syystä x ja z. Viimeisin niistä oli nimeltään Horton, joka kertoi "sympaattisesta elefantista joka löytää pölyhiukkasesta elämää". Pätkä oli itse asiassa aika hauska. Ainoa ongelma oli että monen feministin ajelemattomat karvat nousisivat kyllä pystyyn Hortonia katsoessa. Miksi?

No siksi, että kaikki mitään olevat otukset filmissä olivat miespuolisia. Tai oli toki naispuolisiakin. Pölyhiukkasen pormestarilla oli 96 tytärtä ja 1 poika. Kappas kummaa, yksi filmin teemoista oli pormestarin ongelma siitä, että se ainut poika ei halunnut pormestariksi aikuisena ja isän piti miettiä miten kääntää pojan pää. Miksi hitossa kukaan niistä 96 tytöstä kelvannut?! Kaupungin tapahtumia puolestaan ruodittiin valtuustossa, jossa valtuutettuina oli vain vanhoja ukonkäppänöitä, ei tietenkään yhtään naispuolista joukossa. Kun sitten tuli se kohta tarinasta, jossa koko kaupunki on vaarassa tuhoutua, intoutuu se ainut poika tietenkin ja pelastaa pölyhiukkasmaailman. Sanomattakin on selvää, ettei edelleenkään 96 tytön joukosta löydy yhtäkään joka olisi osannut asian eteen laittaa tikkua ristiin.

Tarinassa oli toki pahiksiakin. Toinen ilkeä kenguruakka, joka haluaa tuhota pölyhiukkasen ja sen mukana kaupungin. Keski-ikäinen, selkeästi yksinhuoltajakenguru, katkeroitunut ja ahdasmielinen. Kenguru käy palkkaamassa häijyn korppikotkan hoitamaan tuhoamisoperaation. Korppikotkan nimi on tietenkin Vlad, joka puhuu vahvalla venäläiskorostuksella.

Ja samanlaisia esimerkkejä on lasten ja aikuistenkin DVD-hylly täynnä. Tavallinen esitystapa on, että pojat ovat aktiivisia ja kykeneväisiä, tytöt syrjässä ja passiivisia, ulkomaalaiset rikollisia. Etenkin tuo ulkkarit rikollisen rooleissa -homma paistaa jenkkileffoista. Jos rosvo ei ole arabi tai venäläinen, ainakin sillä on brittikorostus.

Joku voi väittää näitä pikkumaisuuksiksi ja ehkä sitten sellaisia ovatkin. Pelottavaa niissä vain on se, että tällaisia esitystapoja pidetään aivan normaaleina. Ja kun jostakin asiasta tulee normaalia, sitä on vaikeaa kyseenalaistaa, vaikka asialla ei olisi mitään tekemistä normaaliuden kanssa.