Tuesday, March 25, 2008
Tulevaisuudennäkymiä
Äyh. Ei kannata viettää viikkoa sängyssä sairastaen ja sen jälkeen monen päivän pyhiä, etenkin jos elämä on vähän niin kuin "hold" -asennossa. Viikko sitten oli jännittävää ettei ollut tietoa tulevasta. Että mikäköhän jännä työ, poika, matka tai juttu seuraavaksi tapahtuu. Viikon sairastamisen ja sen jälkeisten sohvalla makaamisen jälkeen olen vakuuttunut, ettei koskaan enää tapahdu yhtään mitään. Ei tule poikaa, matkaa tai juttuja. Päädyn töihin valtion jätepaperiarkistoon, tienaan niin vähän ettei minulla ole varaa matkustella tai käydä ulkona ja siksi erakoidun nopeammin kuin kukaan osaa arvata. Napani pölyttyy ja pikkuhiljaa minulle kasvaa parta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
10 comments:
Muru, onneksi mä en ole tippaakaan huolissani mistään mainituista asioista. Lupaan, että kaikki järjestyy. Noin. :)
jessus mitä uskomatonta kitinää "Ei tule matkaa" jne - mimmi just heittäny pitkän reissun. Voi itkun kituimet kun joka hetki pitäisi olla niin fantsua eikä mistään tule mitään.. mut onneksi elämän ei pidä olla pelkkää hajuvettä. Mitä nopeammin sen hyväksyy sen pikemmin voi lopettaa turhan vaahtoamisen.
Irony is the word my dear...
Hei fantsua, ensimmäinen anonyymi soraääni sun blogissa! The beauty of blogging. :D Ymmärrän ton kommentin kyllä helkkarin hyvin, kun luin tekstisi uudelleen ihan vaan irrallisena tekstinä... Kylläpäs sä osaatkin olla valittaa muruseni! ;)
Your life seems to be made of irony, my dear...
Hui! No ihan hyvä kun joku vähän välillä potkaiseekin...;-)
No nyt on kyllä pakko vähän vaahdota vaahtoajan puolesta, vaikkei tällaisesta kai kantsis ottaa pulttia. Tämä vaan on aihe, joka on mua viime aikoina kummastutanut eri blogien yhteydessä.
Blogien myötä netissä on kasvanut myös joukko henkilöitä, jotka viihdyttävät itseään pätemällä toisten ihmisten elämässä eli siis lukemalla toisen blogia ja heristelemällä sormeaan että ei kyllä kuule elämä ole aina mansikkavahtoa, ja ottaisit itseäs niskasta kiinni. Minusta se on hämmentävää, tuleeko oikeasti hyvä mieli kun kirjoittaa tuntemattomille ihmisille halveksuntaa heidän bloginsa perusteella tuntematta kyseisen ihmisen elämää? Blogi on väistämättä vain siivu kirjoittajan elämästä, tässä tapauksessa tahallisen kärjistetysti ja ironisesti kirjoitettu versio. Se on luovuutta ja eräänlaista fiktiota, ei totuus kirjoittajan elämästä. Tässä tapauksessa se myös ilmoitetaan ensimmäisenä blogin ylälaidassa oikealla. Jos et halua turhaa vaahtoamista, älä lue ystävä hyvä.
No niin. Röyh. Kiitos, että sain käyttää areenaasi rakas vaahtoaja ja vähän vaahdota :)
Jatkan keskustelua aiheesta. :)
Henkilökohtaisesti myös mua ärsyttää, että jotkut ihmiset rääpivät turpaansa tosi veemäiseen tyyliin blogien kommenteissa (yllä oleva kommentti ei ees ollu mitenkään paha), ja tietysti aina nimettömänä.. Se kuitenkin kuuluu blogien henkeen, että areena on vapaa kommentoinnille, ihan samoin kuin kirjoittamalla nettiin tarjoaa tekstinsä kenen tahansa luettavaksi. Vaihtoehtoisesti voi sitten laittaa blogin salasanan taakse, vaatia kommentoijilta kirjautumista tai estää kommentoinnin kokonaan. Tai olla kirjoittamatta blogia. ;)
Blogeissa ottaa (toivottavasti tietoisesti) sen riskin, että lukijat ei hahmota koko totuutta, mutta ei mun mielestä ole tarkoituskaan. Mielipiteet ja kommentit perustuu tasan siihen, mihin se on mahdollista, eli usein vain blogin kautta välittyvään, varsin yksipuoliseen kuvaan.
Että osin olen kyllä iirismarian kanssa samaa mieltä, mutta osin puolustaisin blogien hengessä myös putkinäköisiä kommentteja. Ainakin ne synnyttää keskustelua. ;D
Niin ja tuon anonyymin kommentin jättäjä EN siis ollut minä, vaikka satunnainen vaahtoaja niin aluks luulikin. Mikä oli mielestäni hävytöntä. Kyllä mulla on pokkaa sanoa asiani ihan nimen kanssa, hemmetti sentään. ;)
Mahtavaa, tämähän on jo melkein keskustelufoorumi :-D
Post a Comment