Olen vihdoin löytänyt radiokanavan joka miellyttää. Hurraa! Radio Helsinki on tuo löytö, aiemmin se ei jostain syystä kuulunut luonani.
Joka tapauksessa, aamulähetyksessä kerrottiin mainio idea Ruotsista. Ovat päättäneet Tukholmassa sijoittaa kirjastoja sinne, missä ihmiset liikkuvat, eli metroasemille. Nerokasta!
Oma kirjastossa käyminen on jatkuvasti vastatuulessa ihan vain siksi, että en ikinä ehdi viedä kirjoja takaisin ajoissa. Laiskuutta ja saamattomuutta? Ehdottomasti, mutta minkäs luonteelleen tekee.
Minäkin haluan Kaisaniemen metroasemalle kirjaston. Kiitos.
Thursday, June 12, 2008
Wednesday, June 11, 2008
Oj Håkan <3
Olen pyrkinyt välttämään kiroilua blogissani mutta tänään oli vitutus. Nimittäin deittailuvitutus. Tiedättehän, sellainen mikä iskee kun jossain vaiheessa tuntuu että kaikissa tapaamissasi miehissä on jotain vikaa (itsessähän ei siis koskaan).
Joku on liian kaukana, toinen liian fiini, kolmas ei vain sytytä, neljännen kanssa ei voi olla rutuinen, viides on puhdas pelaajaaja, kuudes jo aiemmin hankalaksi todettu...Jossain vaiheessa sitten koko homma vain rupeaa tökkimään todella paljon ja tulee, kuten sanottu, vitutus.
Päätin todistaa, että olen itsenäinen nainen ja kykenen täydellisesti kuluttamaan aikaani huudattamalla Musea ja näyttäessäni itselleni, että olen lahjakas ja luova taikomalla UFF:ilta löydetystä mekonhirvityksestä Carrie Bradshaw -henkisen takin lauantain häihin. Ja höpö höpö, väärinpä luulin. Tai no, luova saatoinkin olla kuvitellessani että rytkystä saisi jotain muuta kuin hermoromahduksen ja ompelukoneen langat solmuun. Saksiessani ryysyä roskikseen totesin, että vitutus ei ainakaan ollut kadonnut, päinvastoin.
Päätin helpottaa oloani lähtemällä kävelylle vesisateeseen. Sopi olotilaan. Kävellessäni kohti Kauppatoria huomasin että Gothenburg-laivan vieressä näytti olevan lava ja siellä keikka alkamassa. Lähemmäksi päästyäni totesin, että lavalla oli ruotsalaisbändi ja kaksi minuuttia myöhemmin huono tuuli oli mennyttä. Pfiuf, kadonnut tuhkana tuuleen.
Ei aavistustakaan mikä bändi oli kyseessä, mutta ne oli vaan niiiiiiiin ihania! Sillä tavalla miten vain ruotsalaiset varmaankin voi olla. Energisiä, positiviisia ja lauloi biisejä joista vaan tuli hyvä mieli ilman että se on yhtään kornia. Rakastan maatani, vannon sen. Valitettavasti meillä ei vain koskaan tehtäisi sellaista musaa. Mutta saahan sitä sitten tarpeeseen naapurista.
Paljastui Håkan Hellströmiksi keikkajulisteesta. Oij Håkan, jag är älskad. Niinhän ne sanoo; se tulee silloin kuin vähiten odottaisi.
Joku on liian kaukana, toinen liian fiini, kolmas ei vain sytytä, neljännen kanssa ei voi olla rutuinen, viides on puhdas pelaajaaja, kuudes jo aiemmin hankalaksi todettu...Jossain vaiheessa sitten koko homma vain rupeaa tökkimään todella paljon ja tulee, kuten sanottu, vitutus.
Päätin todistaa, että olen itsenäinen nainen ja kykenen täydellisesti kuluttamaan aikaani huudattamalla Musea ja näyttäessäni itselleni, että olen lahjakas ja luova taikomalla UFF:ilta löydetystä mekonhirvityksestä Carrie Bradshaw -henkisen takin lauantain häihin. Ja höpö höpö, väärinpä luulin. Tai no, luova saatoinkin olla kuvitellessani että rytkystä saisi jotain muuta kuin hermoromahduksen ja ompelukoneen langat solmuun. Saksiessani ryysyä roskikseen totesin, että vitutus ei ainakaan ollut kadonnut, päinvastoin.
Päätin helpottaa oloani lähtemällä kävelylle vesisateeseen. Sopi olotilaan. Kävellessäni kohti Kauppatoria huomasin että Gothenburg-laivan vieressä näytti olevan lava ja siellä keikka alkamassa. Lähemmäksi päästyäni totesin, että lavalla oli ruotsalaisbändi ja kaksi minuuttia myöhemmin huono tuuli oli mennyttä. Pfiuf, kadonnut tuhkana tuuleen.
Ei aavistustakaan mikä bändi oli kyseessä, mutta ne oli vaan niiiiiiiin ihania! Sillä tavalla miten vain ruotsalaiset varmaankin voi olla. Energisiä, positiviisia ja lauloi biisejä joista vaan tuli hyvä mieli ilman että se on yhtään kornia. Rakastan maatani, vannon sen. Valitettavasti meillä ei vain koskaan tehtäisi sellaista musaa. Mutta saahan sitä sitten tarpeeseen naapurista.
Paljastui Håkan Hellströmiksi keikkajulisteesta. Oij Håkan, jag är älskad. Niinhän ne sanoo; se tulee silloin kuin vähiten odottaisi.
Tuesday, June 10, 2008
Rintsikat tulessa (ei kylläkään ne uudet Calvin Kleinit)
Olenpas ollutkin kovasti vaahtoamatta. Ei varmaankaan siksi ettei vaahdottavaa olisi, vaan siksi, että vaahtoaja on ollut kovin juoksujalalla viimeisen kuukauden. Myös uusi työpaikka on haitannut kovastikin sosiaalista elämää messengerissä, Facebookissa roikkumista ja blogin kirjoittamista. Hävytöntä kertakaikkiaan.
Olen tämän vuoden aikana nähnyt hämmentävän paljon lastenelokuvia, syystä x ja z. Viimeisin niistä oli nimeltään Horton, joka kertoi "sympaattisesta elefantista joka löytää pölyhiukkasesta elämää". Pätkä oli itse asiassa aika hauska. Ainoa ongelma oli että monen feministin ajelemattomat karvat nousisivat kyllä pystyyn Hortonia katsoessa. Miksi?
No siksi, että kaikki mitään olevat otukset filmissä olivat miespuolisia. Tai oli toki naispuolisiakin. Pölyhiukkasen pormestarilla oli 96 tytärtä ja 1 poika. Kappas kummaa, yksi filmin teemoista oli pormestarin ongelma siitä, että se ainut poika ei halunnut pormestariksi aikuisena ja isän piti miettiä miten kääntää pojan pää. Miksi hitossa kukaan niistä 96 tytöstä kelvannut?! Kaupungin tapahtumia puolestaan ruodittiin valtuustossa, jossa valtuutettuina oli vain vanhoja ukonkäppänöitä, ei tietenkään yhtään naispuolista joukossa. Kun sitten tuli se kohta tarinasta, jossa koko kaupunki on vaarassa tuhoutua, intoutuu se ainut poika tietenkin ja pelastaa pölyhiukkasmaailman. Sanomattakin on selvää, ettei edelleenkään 96 tytön joukosta löydy yhtäkään joka olisi osannut asian eteen laittaa tikkua ristiin.
Tarinassa oli toki pahiksiakin. Toinen ilkeä kenguruakka, joka haluaa tuhota pölyhiukkasen ja sen mukana kaupungin. Keski-ikäinen, selkeästi yksinhuoltajakenguru, katkeroitunut ja ahdasmielinen. Kenguru käy palkkaamassa häijyn korppikotkan hoitamaan tuhoamisoperaation. Korppikotkan nimi on tietenkin Vlad, joka puhuu vahvalla venäläiskorostuksella.
Ja samanlaisia esimerkkejä on lasten ja aikuistenkin DVD-hylly täynnä. Tavallinen esitystapa on, että pojat ovat aktiivisia ja kykeneväisiä, tytöt syrjässä ja passiivisia, ulkomaalaiset rikollisia. Etenkin tuo ulkkarit rikollisen rooleissa -homma paistaa jenkkileffoista. Jos rosvo ei ole arabi tai venäläinen, ainakin sillä on brittikorostus.
Joku voi väittää näitä pikkumaisuuksiksi ja ehkä sitten sellaisia ovatkin. Pelottavaa niissä vain on se, että tällaisia esitystapoja pidetään aivan normaaleina. Ja kun jostakin asiasta tulee normaalia, sitä on vaikeaa kyseenalaistaa, vaikka asialla ei olisi mitään tekemistä normaaliuden kanssa.
Olen tämän vuoden aikana nähnyt hämmentävän paljon lastenelokuvia, syystä x ja z. Viimeisin niistä oli nimeltään Horton, joka kertoi "sympaattisesta elefantista joka löytää pölyhiukkasesta elämää". Pätkä oli itse asiassa aika hauska. Ainoa ongelma oli että monen feministin ajelemattomat karvat nousisivat kyllä pystyyn Hortonia katsoessa. Miksi?
No siksi, että kaikki mitään olevat otukset filmissä olivat miespuolisia. Tai oli toki naispuolisiakin. Pölyhiukkasen pormestarilla oli 96 tytärtä ja 1 poika. Kappas kummaa, yksi filmin teemoista oli pormestarin ongelma siitä, että se ainut poika ei halunnut pormestariksi aikuisena ja isän piti miettiä miten kääntää pojan pää. Miksi hitossa kukaan niistä 96 tytöstä kelvannut?! Kaupungin tapahtumia puolestaan ruodittiin valtuustossa, jossa valtuutettuina oli vain vanhoja ukonkäppänöitä, ei tietenkään yhtään naispuolista joukossa. Kun sitten tuli se kohta tarinasta, jossa koko kaupunki on vaarassa tuhoutua, intoutuu se ainut poika tietenkin ja pelastaa pölyhiukkasmaailman. Sanomattakin on selvää, ettei edelleenkään 96 tytön joukosta löydy yhtäkään joka olisi osannut asian eteen laittaa tikkua ristiin.
Tarinassa oli toki pahiksiakin. Toinen ilkeä kenguruakka, joka haluaa tuhota pölyhiukkasen ja sen mukana kaupungin. Keski-ikäinen, selkeästi yksinhuoltajakenguru, katkeroitunut ja ahdasmielinen. Kenguru käy palkkaamassa häijyn korppikotkan hoitamaan tuhoamisoperaation. Korppikotkan nimi on tietenkin Vlad, joka puhuu vahvalla venäläiskorostuksella.
Ja samanlaisia esimerkkejä on lasten ja aikuistenkin DVD-hylly täynnä. Tavallinen esitystapa on, että pojat ovat aktiivisia ja kykeneväisiä, tytöt syrjässä ja passiivisia, ulkomaalaiset rikollisia. Etenkin tuo ulkkarit rikollisen rooleissa -homma paistaa jenkkileffoista. Jos rosvo ei ole arabi tai venäläinen, ainakin sillä on brittikorostus.
Joku voi väittää näitä pikkumaisuuksiksi ja ehkä sitten sellaisia ovatkin. Pelottavaa niissä vain on se, että tällaisia esitystapoja pidetään aivan normaaleina. Ja kun jostakin asiasta tulee normaalia, sitä on vaikeaa kyseenalaistaa, vaikka asialla ei olisi mitään tekemistä normaaliuden kanssa.
Friday, May 16, 2008
Heips Olli-Pekka,
Mitä sulle sinne Nokialle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. Kiitti ku ootte suunnitelleet kovasti viime aikoin uusii puhelimii siel Keilalahdes ja Kiinas! Mäki oon saanut teilt uuden puhelimen ja oon opetellu sitä nyt käyttää.
Mul ois nyt pari kyssärii sulle sinne naapuriin (mä oon nykyään Ruoholahdes töis, joten eiks me vähän sellasii siis olla?). Mut kuiteski, täs tulee:
1.Miks teijän puhelimet on sillain nykyään aika hankalii, et löytääkseen sen mist soittoäänen voi vaihtaa pitää lukee 78 sivuu käyttöohjeit?
2. Miks te luulette siel et jos mä haluun muokata jonkun tietoi mun puhelinluettelos, ni se ois lempinimi tai titteli ja sellasii? Ku te tarjootte esim. niit valikos ekana. Mä luulen et numeroo kandeis kans tarjoo aiemmin ku rimpsun vikana!
3. Miks mun puhelinluettelo katos ku mun luurii synkronoitiin toimiston koneisiin vaik siit tehtiin varmuuskopio ja nyt mul ei oo enää kenekään numeroit? Paitsi jonku Ukko Metsolan joka on meijän työpaikan puhelinluettelos ja jota mä en oo koskaan tavannu. Et kyl se synkronointi tavaallaan toimi, mut tavallaan ei. Tietty onhan yx numero parempi ku ei mitää...
4. Miks teijän insinöörit on laittanu puhelimen herätyskelloon sellasen toiminnon, et ku asettaa herätyksen luuri kertoo et kuin mont tuntii ja minuuttii herätykseen on? Se ei oo kauheen kivaa ku se kertoo et "herätykseen aikaa 4 tuntia 23 minuuttia". Tiiäks sen sanonnan et "Mitä mieli ei tiedä sitä sydän ei sure?" No joo, mut nyt tiiät.
Vastaathan nopskaa!
Terkuin,
Satunnainen vaahtoaja
Ps. Terkkui Jormalle kans! Onkse tykänny olla eläkkeel?
Mul ois nyt pari kyssärii sulle sinne naapuriin (mä oon nykyään Ruoholahdes töis, joten eiks me vähän sellasii siis olla?). Mut kuiteski, täs tulee:
1.Miks teijän puhelimet on sillain nykyään aika hankalii, et löytääkseen sen mist soittoäänen voi vaihtaa pitää lukee 78 sivuu käyttöohjeit?
2. Miks te luulette siel et jos mä haluun muokata jonkun tietoi mun puhelinluettelos, ni se ois lempinimi tai titteli ja sellasii? Ku te tarjootte esim. niit valikos ekana. Mä luulen et numeroo kandeis kans tarjoo aiemmin ku rimpsun vikana!
3. Miks mun puhelinluettelo katos ku mun luurii synkronoitiin toimiston koneisiin vaik siit tehtiin varmuuskopio ja nyt mul ei oo enää kenekään numeroit? Paitsi jonku Ukko Metsolan joka on meijän työpaikan puhelinluettelos ja jota mä en oo koskaan tavannu. Et kyl se synkronointi tavaallaan toimi, mut tavallaan ei. Tietty onhan yx numero parempi ku ei mitää...
4. Miks teijän insinöörit on laittanu puhelimen herätyskelloon sellasen toiminnon, et ku asettaa herätyksen luuri kertoo et kuin mont tuntii ja minuuttii herätykseen on? Se ei oo kauheen kivaa ku se kertoo et "herätykseen aikaa 4 tuntia 23 minuuttia". Tiiäks sen sanonnan et "Mitä mieli ei tiedä sitä sydän ei sure?" No joo, mut nyt tiiät.
Vastaathan nopskaa!
Terkuin,
Satunnainen vaahtoaja
Ps. Terkkui Jormalle kans! Onkse tykänny olla eläkkeel?
Wednesday, May 14, 2008
Ikuisuuskysymys
Olen suuri punaviinin ystävä ja tietenkin vuosien mittaan kaatanut useammankin lasillisen kyseistä nestettä milloin mihinkin; uudelle mekolle, äidin juhlapöytäliinalle, kaverin rinnuksille ja niin edespäin. Kaikkihan toki tietävät punaviinin kirot, läikkiä on kerta kaikkiaan hankalaa saada pois ja usein muistoksi jää ainakin sopivassa valossa kellertävä tahra.
Mutta. Muistaako kukaan IKINÄ läikyttäneensä valkoviiniä yhtäään mihinkään?! Vai johtuuko käsitykseni vain siitä yksinkertaisesta syystä, että punaviiniä juodaan enemmän ja sen läikyttämiseen liittyy aina kauhisteluefekti? Esimerkiksi juhlissa punaviinin läikyttäminen aiheuttaa yleisen alkavaa katastrofia muistuttavan hälytilan läikyttäjän panikoidessa aiheuttamaansa sotkua uudella valkoisella matolla, juhlien houstin kontatessa lattialla suolasirottimen kanssa ja vieraiden päällistellessä ympärillä.
Legendaarisiin punaviinitahratarinoihin kuuluu muuten erään tuttavani vilpitön yritys putsata kaatamansa punaviini pois matolta kaatamalla päälle lisää. Oli nautittu vissiin yksi liikaa.
Joka tapauksessa, olen vakuuttunut, etten ole eläessäni kaatanut yhtäkään valkoviinilasillista uuden mekon päälle ja voin siis olla täysin vakuuttunut elämään kätkeytyvästä suuresta ironiasta.
Mutta. Muistaako kukaan IKINÄ läikyttäneensä valkoviiniä yhtäään mihinkään?! Vai johtuuko käsitykseni vain siitä yksinkertaisesta syystä, että punaviiniä juodaan enemmän ja sen läikyttämiseen liittyy aina kauhisteluefekti? Esimerkiksi juhlissa punaviinin läikyttäminen aiheuttaa yleisen alkavaa katastrofia muistuttavan hälytilan läikyttäjän panikoidessa aiheuttamaansa sotkua uudella valkoisella matolla, juhlien houstin kontatessa lattialla suolasirottimen kanssa ja vieraiden päällistellessä ympärillä.
Legendaarisiin punaviinitahratarinoihin kuuluu muuten erään tuttavani vilpitön yritys putsata kaatamansa punaviini pois matolta kaatamalla päälle lisää. Oli nautittu vissiin yksi liikaa.
Joka tapauksessa, olen vakuuttunut, etten ole eläessäni kaatanut yhtäkään valkoviinilasillista uuden mekon päälle ja voin siis olla täysin vakuuttunut elämään kätkeytyvästä suuresta ironiasta.
Thursday, April 24, 2008
Argh FM
Vaahtoajaa ovat kiukuttaneet jo pidemmän aikaa suomalaiset radiokanavat. Kysehän on toki täysin makuasiasta, mutta tulkoon nyt taas ihan täydeltä laidalta. Sillä on se nyt ^*#%&le ettei tuolla toosassa ole yhtään suomenkielistä kanavaa, joka tekisi hyvää toimitettua ohjelmaa noin kaksvitosille (johin kyllä vain, itseni luen, EN lähemmäs kolmekymppisiin) ja soittaisi siihen väliin musiikkia, joka ei ole soittolistalta peräisin, vaan asiansa osaavan musatoimittajan. Mutta ei. NRJ ja Kiss ovat olleet pannassa jo useamman vuoden. Menemättä edes Novaan, josta sain ikuiset traumat työskennellessäni siivoushommissa telakalla eräänä kesänä ja jossa kyseinen kanava soi keskusradiosta. Jore Marjarannan kiljuma "Niin paljon tuskaa mahtuu pieneen sydämeen pieneen sydämeen" saa vieläkin minussa aikaan vastustamattoman halun riistää hengen itseltäni kuurausmopin avulla tavalla tai toisella. YleX:ltä voi olla toiveita kuulla toimitettua ohjelmaa, mutta aamuradio jota erityisesti kaihoilen on X:llä ihan liian raskas vaahtoajan makuun ja muutenkin vähän ankea. Ei Teräsbetonia aamiais- eikä muuhunkaan pöytään, kiitos. Groove FM menettelee musan puolesta, mutta toimitettua ohjelmaa sieltä ei tule ja 70-luvun lemmenlaivamusan henkiset viritykset menevät kyllä välillä vähän turhan pitkälle grooveilussaan.
Onkin siis tultava siihen visionäriseen tulokseen, että ennen oli kaikki paremmin. Oi niitä kultaisia Radio Mafian aikoja, jolloin radiota oli oikeasti kiva kuunnella, juontajat olivat toimittajia eikä musa tullut päiväohjelmissa suoraan soittolistalta. Kaipaan myös suunnattomasti Tarja Kulhoa Korson Räkkärimarketista, Leilaa ja Annukkaa sekä Alivaltiosihteeriä, jota kuullakseen pitäisi muuten kuunnella Radio Suomea. Apua. Erityisen vaikutuksen minuun teki Tarja Kulhon raportti Korsosta jossa häntä luultiin pyöräileväksi Jeesukseksi. Tiedän, jotta juttu olisi hauska olisi pitänyt kuulla se.
Kenen portaalle pitäisi mennä istumaan jälleen kerran se dynamiittipötkö reidessä että saisi Mafian takaisin?
Onkin siis tultava siihen visionäriseen tulokseen, että ennen oli kaikki paremmin. Oi niitä kultaisia Radio Mafian aikoja, jolloin radiota oli oikeasti kiva kuunnella, juontajat olivat toimittajia eikä musa tullut päiväohjelmissa suoraan soittolistalta. Kaipaan myös suunnattomasti Tarja Kulhoa Korson Räkkärimarketista, Leilaa ja Annukkaa sekä Alivaltiosihteeriä, jota kuullakseen pitäisi muuten kuunnella Radio Suomea. Apua. Erityisen vaikutuksen minuun teki Tarja Kulhon raportti Korsosta jossa häntä luultiin pyöräileväksi Jeesukseksi. Tiedän, jotta juttu olisi hauska olisi pitänyt kuulla se.
Kenen portaalle pitäisi mennä istumaan jälleen kerran se dynamiittipötkö reidessä että saisi Mafian takaisin?
Monday, April 14, 2008
Bizarro!
Italialaiset ovat käyneet jälleen kerran muistuttamassa meitä siitä, miksi demokratia on vähintäänkin arveluttava tapa järjestää valtion elämä. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että jo kolmatta kertaa pääministeriksi päätyy Silvio Berlusconi?
Äijä on ollut oikeudessa selvittelemässä bisneksiään k-a-k-s-i-t-o-i-s-t-a kertaa, syytelistalla useampaan kertaan veronkierto, kirjanpitorikokset, lahjonta ja korruptio. Kertaakaan Berlusconia ei kuitenkaan ole tuomittu, osa jutuista on edelleen käynnissä. Ja tietenkin pääministerinä ollessaan säädätti lain, jonka mukaan pääministeriä ei voi oikeudessa tietyistä asioista syyttää.
Berlusconi omistaa myös neljä valtakunnallista tv-kanavaa viidestä ja pääministerinä vaikuttaa epäilemättä kansallisen RAI-kanavan taustalla. Edellisellä kaudellaan Berlusconi onnistui saamaan Italian talouden surkeaan jamaan kun samalla kasvatti henkilökohtaista omaisuuttaan miljardeilla. Niin ja teki toki kasvojen kohotuksen.
Naismaustaan Berlusconi ei vaikene. Herra on huomannut parlamenttisalissa, että oikeistolaiset naiset ovat selvästi paremman näköisiä kuin vasemmistolaiset, eikä toki arkaillut kertoa tätä julkisesti. Miten hienostunutta, splendido!
Tai ehkä kaiken kaikkiaan pikemminkin bizarro. Koko juttu.
Äijä on ollut oikeudessa selvittelemässä bisneksiään k-a-k-s-i-t-o-i-s-t-a kertaa, syytelistalla useampaan kertaan veronkierto, kirjanpitorikokset, lahjonta ja korruptio. Kertaakaan Berlusconia ei kuitenkaan ole tuomittu, osa jutuista on edelleen käynnissä. Ja tietenkin pääministerinä ollessaan säädätti lain, jonka mukaan pääministeriä ei voi oikeudessa tietyistä asioista syyttää.
Berlusconi omistaa myös neljä valtakunnallista tv-kanavaa viidestä ja pääministerinä vaikuttaa epäilemättä kansallisen RAI-kanavan taustalla. Edellisellä kaudellaan Berlusconi onnistui saamaan Italian talouden surkeaan jamaan kun samalla kasvatti henkilökohtaista omaisuuttaan miljardeilla. Niin ja teki toki kasvojen kohotuksen.
Naismaustaan Berlusconi ei vaikene. Herra on huomannut parlamenttisalissa, että oikeistolaiset naiset ovat selvästi paremman näköisiä kuin vasemmistolaiset, eikä toki arkaillut kertoa tätä julkisesti. Miten hienostunutta, splendido!
Tai ehkä kaiken kaikkiaan pikemminkin bizarro. Koko juttu.
Subscribe to:
Posts (Atom)
